Road trip: Segovia ja Toledo

Olimme Reinan kanssa suunnitelleet road tripiä jonnekin päin Espanjaa. Otimme hyvissä ajoin kalenterit esille ja huomasimme, että on vain yksi ainoa viikonloppu, jolloin molemmille sopii. Valitsimme siis sen ja kohteeksi suunnittelimme Alicantea ja sen lähistöä. Mieleni kuitenkin muuttui, kun Alicante tulisi mahdolliseksi muunakin ajankohtana ja tajusin, että nyt olisi ihan huippua lähteä Toledoon ja Segoviaan, kaupunkeihin, joista olin kuullut vain hyvää. Onneksi Reina innostui kaupungeista ja aloimme kasata porukkaa kasaan. Lopulta lähdimme matkaan neljästään...minä, Reina, Ellen ja Philipp. Segoviassa seuraamme liittyi vielä Carol, joka oli ollut Madridissa ja tuli sieltä suoraan.

Perjantaina 27.3 lähdimme matkaan joskus puoli neljän jälkeen. Kaikilla oli koulua perjantaina, joten lähdimme sen vuoksi vasta iltapäivällä. Olimme hakeneet auton lentokentältä Amigoautosilta ja suuntasimme mahdollisimman nopeasti Segoviaan, sillä matkaa oli jonkun verran. Ajoimme siis pelkkiä moottoriteitä ja silti olimme vasta iltayhdeksän aikaan perillä. Saimme auton parkkiin ja sitten kirjauduimme sisälle hotelliin. Kummassakaan kaupungeissa ei ollut pienen kokonsa takia hostelleja, joten jouduimme ottamaan hotelleja. Saimme molemmat yöt kuitenkin suht halvalla, joten se ei haitannut. Segoviassa hotellimme oli jopa ylellinen, neljän tähden hotelli aivan kaupungin suurimman nähtävyyden, akveduktin, vieressä. Nälkä oli hirmuinen, sillä kukaan meistä ei ollut syönyt kunnolla koko päivänä, joten suuntasimme mahdollisimman nopeasti sisäänkirjautumisen jälkeen syömään. Löysimme kaupungilta kivan ja edullisen ravintolan...menu oli vain 9 euroa ja ruoka oli maittavaa. Syönnin jälkeen kello läheni jo kahtatoista ja me lähdimme Reinan kanssa nukkumaan, mutta Ellen ja Philipp suuntasivat jonnekin "lasillisille".

Lauantaiaamuna heräsimme kylmään Segoviaan. Lämpöä oli päivän mittaan vain kuudesta kahdeksaan astetta ja tuuli oli navakka. Juuri ennen lähtöämme alkoi vielä satamaan rakeita. Ilma tuntui jäätävältä aurinkoisten viikkojen jälkeen. Kävimme kysymässä infosta kartat kaupungista sekä vihjeitä päänähtävyyksille, jonka jälkeen suuntasimme aamupalalle. Kaupunki oli melko pieni (tai se vanhan keskustan alue, joka oli mielenkiintoinen) ja olimmekin nopeasti kävelleet toisella laidalla olevalle linnoitukselle, Alcazarille. Segovia oli kyllä nätti kaupunki tuon kaupungin läpi kävelyn perusteella ja myöhemmin asia varmistui enemmän kävelyn jälkeen. Suuntasimme takaisin hotellin suuntaan ja otimme samalla kuvat akveduktista, joka oli todella mykistävä. Siinä sitä mietti, että kuinka viisaita roomalaiset olivatkaan. Olimme sopineen Carolin kanssa akveduktille treffit ja löysimmekin helposti toisemme. Kävimme Carolin kanssa katselemassa kaupunkia vielä hetken, jonka jälkeen suuntasimme autolle. Ilma oli muuttunut sen verrran jäätäväksi, että se tuntui todella hyvältä idealta.
AlcazarMiä, Philipp, Reina ja Ellen kaupungin muurillaAkveduktiOtimme suunnan Toledoa kohti, mutta nyt meillä oli aikaa mennä pikkuteitäkin, joten jätimme moottoritiet kokonaan väliin. Alussa nousimme vuoren rinnettä oli 1800 metriin ja korkeuksissa ilma oli todella huono. Vettä/rakeita satoi ja tien kupeessa näkyi luntakin. Kun aloitimme laskeutumisen, ilma parani hetkessä. Matkalla oli paljon pieniä kyliä ja El Escorialiin pysähdyimme. Siellä oli kuuluisa luostari, jota kävimme katsomassa. Jäätävän tuulen takia matka jatkui kuitenkin aika pian ja jatkoimme pikkuteitä Toledoon.
Korkealla oltiin
Maisemaa tieltä
El Escorialin luostari
Ilma parani ja aurinkokin näyttäyty
Toledossa saimme parkkeerattua yllättävän hyvin ja löysimme melkein liian helposti hotellin. Tällä kertaa meillä oli "vain" yhden tähden hotelli, mutta kyllähän se meille kelpasi. Lähdimme tutustumaan sokkeloiseen kaupunkiin. Lonely Planet kuvasi Toledoa labyrintiksi ja siltä se melkein tuntuikin. Heti alussa huomasi eron Segoviaan. Toledo oli paljon keskiaikaisemman oloinen ja jotenkin täydemmin ahdettu. Pikkukujia oli paljon ja korkeuseroja oli koko ajan. Se oli pieni shokki aivan tasaisen Valencian jälkeen. :) Illalla emme kaupungilla kävelyn ohessa ehtineet oikein muuta tehdä kuin mennä istumaan iltaa baariin Ellenin synttäreiden kunniaksi. Kahden aikoihin taidettiin me muut taas painua pehkuihin, mutta Philippin ja Ellenin ilta jatkui pidempään.
Carol, miä ja ReinaSunnuntaina aamulla kyllä vähän väsytti, sillä yksi tunti oli hävinnyt. Emme kuitenkaan murehtineet väsymystä vaan suuntasimme aamupalalle ja kaupunkikierrokselle. Menimme melko tarkkaan Lonely Planetin ehdottamaa reittiä pitkin ja se tuntui sokkelokaupungissa hyvältä vaihtoehdolta. Kävimme kuitenkin sitten kysymässä lisäinfoa infopisteestä, kun se tuli eteen. Nähtävyyksien jälkeen kävimme syömässä menut aasialaisessa ravintolassa ja suuntasimme autolle.
Arco del Sangre ja Cervantesin patsas. Toledo sijaitsee Castilla la Manchan maakunnassa ja sieltä Don Quijotekin oli kotoisin. Siitä siis patsas... (Tuulimyllyjä näkyi kun ajeltiin)
Museo de Santa Cruz
Kapeita kujia ja rappusia riitti
Katedraali
Synagoga
Ihanan viihtyisä katu
Katsoimme taas reitin, joka vältti moottoriteitä ja suuntasimme Valenciaa kohti. Tuolla suunnalla maisemat olivat melko tylsiä. Tasaista joka puolella ja ei oikein mitään nähtävää. Vanhan ajan tuulimyllyt toivat jotain piristystä. Jossain kohdin matkaa alkoi satamaan melko paljon ja se jatkui sitten Valenciaas asti. Valenciassa oli kuulemma satanut koko viikonlopun, joten me säästyimme siltä. Kylmä ilma ei sittenkään ollut niin huono. :)

Sama sade jatkuu vieläkin ja huomenna pitäisi olla jo poutaa. Säätiedotusten mukaan aurinkoa tullaan näkemään vasta lauantaina. Sitä siis odotellessa...

Koti, täältä tullaa!

Jei, kohta tää tyttö nähdään taas Suomen kamaralla. Ostin just mulle lentoliput ja niiden mukaan 6. kesäkuuta aikaseen aamuyöstä pääsen haistelee suomalaista ilmaa Helsinki-Vantaalla. Ei oo enää kauaa! Tosin ajan vähyys hieman kauhistuttaakin, mut enköhän siihe mennessä tääl oo ihan tarpeeksi ollu. Tullaa sit joskus takasin lomailee, jos siltä tuntuu. :)

Ja yritän viikonlopun jälkee kerkee lisäilee kuvia tonne picasaan (viereisen linkin taakse). Ois lisäkuvia Las Fallasista muun muassa.

Barcelona ja lepäilyä

Fallaksen aikaan oli koulusta lomaa, mutta ei se oikein lomalta tuntunut, sillä mielestäni viikko oli huimasti rankempi kuin kouluviikko. Koska Minna oli täällä, piti (ei siis pitänyt vaan halusin ja ilmeisesti Minnakin) turisteilla myös vähän tuon kaiken muun ohjelman lisäksi. Ranskalaisella kämppikselläni oli myös vieraita Fallasin aikaan ja hänen vieraansa ei ollut niitä kaikkein hienotunteisimpia... Esimerkiksi joka yö (/aamu) kun he tulivat kotiin, oli jonkinlainen melu ja siihen sitä sitten heräsi. Eipä siis saanut vähimpiä uniaankaan nukkua rauhassa.

Torstai-perjantai -yönä kun Fallas viimein päättyi niin ei me Minnan kanssa jääty liikaa rentoutumaan ja lepäilemään vaan suuntasimme Barcelonaan. Minun ei tuonne olisi niin tarvinut uudestaan mennä, mutta Minna tykkäsi kaupungista sen verran, että halusi uudestaan (hän oli vajaa vuosi sitten käynyt siellä muutaman päivän). Kätevää se oli myös, sillä Minnan lennot olivat Barcelonasta. Onneksi molemmat olivat jo kaupungissa aikaisemmin olleet niin ei sen vuoksi tarvinut juosta ympäri kaupunkia.
Katedraalin sisäpiha
Hostellimme sijaitsi melko lähellä keskustaa, joten siitä pääsi helposti kävellen joka paikkaan. Hostelli oli ihan ok myös muuten, mutta huonekaverimme eivät olleet niitä kaikkein hiljaisimpia. Se nyt oli odotettavissakin, kun otti jaetun huoneen eikä sitä voi miinukseksi sitten niin laittaa. Aamupala oli paikassa ok ja siisteyskin riitti mulle.Takana Mare Magnum, ostoskeskusPerjantaina ehdotin Minnalle, että josko voisimme mennä katsomaan 3D-elokuvaa ja niin me sitten mentiin. Valittavana olisi ollut jotain merten hirviöitä (dokumenttityyliä ilmeisesti) sekä sitten Castillo Encantado (Haunted Castle). Valitsimme tuon jälkimmäisen ja se kyllä kadutti leffan jälkeen. Tietysti se oli hienosti tehty, mutta juoni oli aika laiha. Leffa oli kuitenkin molemmille ensimmäinen 3D, joten saimme onneksi iloa jo tekniikasta.Ennen leffaa söin kyllä elämäni pahimman pizzan. Paikka näytti mukavalta ja hinnat olivat ok, joten menimme sisään. Pizza vaikutti kuitenkin raa'alta pakastepizzalta... Sunnuntaina kävimme syömässä ravintolassa nimeltään Casa Mexicano ja siellä ruoka oli hyvin maittavaa! Saimme menun ihan kohtuulliseen hintaan. Palvelu oli hieman hidasta, mutta onneksi ei ollut kiire ja henkilökunta oli ystävällistä. Olisimme vahingossa saaneet toisetkin jälkkärit, mutta olimme liian rehellisiä (tai täysiä) ottamaan niitä vastaan.Lauantai-iltana lähdimme metsästämään Minnalle Mojitoa ja kyllä sellaisen sitten löysimme. Tuolla baarissa kaksi Etelä-Amerikkalaista poikaa/miestä tuli juttelemaan meidän kanssa. He olivat ihan mukavia ja toinen heistä johdatti meidät vielä toiseen mukavaan baariin. Oli kiva istuskella ja jutella eri kulttuureista ja yrittää ymmärtää amerikan espanjaa. Joitakin sanoja ei ymmärtänyt, mutta suurin osa niistä selvisi ihan kontekstista ettei edes tarvinut kysyä merkitystä.
Espanjassa ei viinamittoja tunneta, tuohonkin lasiin meni melkein puoli lasia viinaa!Kyseessä oli lomaviikko Valenciassa, joten kun menimme tiistaina ostamaan lippuja, oli melkein kaikki junat jo täysiä. Täällä Espanjassa on yllättynyt siitä, että junaliput ja jopa bussiliput on ostettava ennakkoon, että mahtuu mukaan. Nyt onneksi saimme paikat, mutta jouduimme lähtemään perjantaina Valenciasta jo kello 10 aamulla (Fallojen polton jälkeisenä aamuna siis), joten matka meni lähes nukkuessa. Takaisin sain junan, joka oli Valenciassa iltayhdentoista jälkeen. Tuohon aikaan ei mene enää metroja, joten päädyin laiskana ottamaan taksin kotiin. Ei kyllä Suomessa ikinä tuollainen laiskuus iskisi niillä taksihinnoilla. :)
Park Güell, Gaudin suunnittelema puistoBarcelonan kiistelty ikuisuusprojekti, Gaudin Sagrada FamiliaTämä viikko on mennyt sitten lepäillessä ja sairastellessa. Tiistaina iski jonkunlainen flunssa, mutta kyllä tuntuu että pikkuhiljaa olisi parantumassa. Paras olikin, sillä huomenna lähdemme viikonloppureissulle muutaman kaverin kanssa. Siitä lisää seuraavassa kirjotuksessa. :)

Las Fallas!!

Valenciassa vietettiin Las Fallas juhlaa 15.-19.3, mutta todellisuudessa aika oli paljon pidempi. Mascleta-nimisiä juttuja oli joka päivä maaliskuun ensimmäisestä päivästä alkaen ja jo helmikuun puolella oli jotain tapahtumaa. Mascleta on vähän kuin ilotulitus, mutta se on päiväsaikaan ja siinä äänellä savulla on isompi osa kuin valolla ja osa savusta on värillistä. Melu on aivan kamala! Joka päivä kuuli kyllä, että taas oli Mascletan vuoro vaikkei ollut itse lähelläkään kyseistä paikkaa.Noina virallisina Fallas-päivinä järjestettiin joka päivä (lue:yö) valtava ilotulitus. Ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä se oli klo 1.00 ja välipäivinä klo 1.30. Kävin katsomassa kaikki ilotulitukset, joten viikon aikana ei kauhean aikaseen nukkumaan päässyt. Parina iltana ilta venähti vielä hieman pidemmäksi. Ilotulitukset olivat tosi hienoja! En ollut nähnyt aikaisemmin yhtä upeita ilotulituksia. Räjähteitä oli uskomaton kilomäärä, nyt en lukua vain muista. Tulipa ilmaa saastutettua siis kunnolla!

Kaduilla oli myös paljon valaistusta ja illalla oli sen vuoksi aina tosi nättiä. Joissakin paikoissa valoja oli ihan tajuttomasti. Outoa jutussa on se, että joulun aikoihin ei ollut jouluvaloja eikä uutena vuotena raketteja ammuttu vaan kaikki panostavat täällä Fallasiin. Nyt Fallasin aikaan myös pikkupapatteja oli kamalasti eikä missään vaiheessa ollut hetken hiljaisuutta, sillä lapset ja aikuiset pamauttelivat niitä koko ajan. Välillä sai katsoa melko tarkkaankin ympärilleen, sillä niitä heiteltiin melko holtittomasti.
Ehdottomasti hienoin valaistus!Kaduilla oli Fallasin aikaan myös paljon bileitä. Bändejä oli soittamassa joillain kaduilla, joillain oli DJ ja jotkut soittelivat itse musiikkia. Kadut olivat täynnä porukkaa ja paljon katuja oli suljettu, jotta mahtuu kävelemään kunnolla sekä Fallat olivat myös edessä. Joku sanoi, että Fallasin aikaan Valencian väkiluku jopa kolminkertaistuu ja sen kyllä huomasi. Hauskinta oli huomata, että perheet tekivät yhdessä kaikkia juttuja ja juhla oli siis kaikkien oma, ei pelkästään jonkun tietyn ikäryhmän.

Kaduilla oli paljon Fallerojen (tyttöjä ja naisia kansallisasuissa) kulkueita ja huomasi kuinka joidenkin naamat loistivat, kun saivat olla "pääfalleroja". Täällä valittiin yksi aikuinen Fallera ja yksi lapsi Fallera, jotka olivat esillä eniten. Tuo on sellainen titteli, jota ilmeisesti kaikki valencialaiset tytöt haluavat.
Fallera-kulkueFallasin pääjuttu on kuitenkin nuo Fallat, jotka ovat patsaita. Niitä rakennetaan ja suunnitellaan ensin vuosi ja sitten niitä löytyy täällä joka kadulta. Jotkut ovat pienempiä ja jotkut jopa kerrostalon korkuisia. Jokaisen Fallan vieressä on lasten Falla, joka on pieni ja ilmeisesti jotenkin lasten toteuttama. Nekin kyllä oli sen verran upeita, että ei lapset sellaisia kokonaan pysty rakentamaan. Fallat on tehty puusta ja jonkunlaisesta polymeeristä. Viimeisenä päivänä kaikki muut Fallat poltetaan, mutta voittaja-Fallasta osa säilytetään museoon. Koko Fallaa on mahdoton säästää niiden ison koon vuoksi. Polttamisen idea on se, että seuraavaksi vuodeksi pystytään järjestää edellistä parempi Las Fallas. Itse en kyllä omaa Fallaani raaskisi polttaa, sen verran hienoja ne olivat!
Eri Falloja:5 miljoonan FallaItse poltto (Crema) oli iso tapahtuma. Katsoimme ihan vierestä yhden lasten Fallan polton sekä sitten hieman kauempaa yhden ison. Se oli kyllä hieno fiilis! Jäi Suomen juhannuskokot kakkosiksi. Koska Fallat ovat kapeilla kaduilla talojen välissä, on palomiesten koko ajan vahdittava polttoa ja suihkutettava vettä viereisiin taloihin etteivät ne syty palamaan sekä itse Fallaankin, että palo pysyy halutulla alueella. Joka vuosi Fallan viereiset talot maalataan uudestaan, sillä noki on liannut ne. Tapahtuma ei ole kovin halpa, mutta ilmeisesti suuri osa rahoituksesta saadaan sponsorirahoilla, sillä lähes kaikki tapahtumassa on ilmaista katsojille. Tämän vuoden kallein Falla oli maksanut kuulemma 5 miljoonaa euroa. Ei ihan pikku summa polttaa.
Lasten Fallan polton valmistelut:
Falla ennen polttoaSitten liekeissäKipinöitä lensi korkealleSiihen oli joku poltettu...Vaikea kirjottaa nyt tuosta tapahtumasta, sillä se on sellainen, joka tulisi itse kokea. Toivottavasti tämä antaa kuitenkin jonkunlaisen kuvat tapahtumasta ja ehkä kuvat kertovat enemmän kuin omat tekstini.

Rantaa ja drinkkejä

Kamalasti olisi kirjotettavaa tänne, mutta nyt kirjottelen vaan vähäsen. Paluu arkeen koitti tänään. Takana reilun viikon loma, Las Fallas sekä Minnan vierailu. Ennen Minnan tuloa tuli pariksi päiväksi lämpösemmät ilmat ja se oli kiva. Perjantaina (13.3) mulla oli luentoja vain vähän, joten heti luentojen loputtua suuntasin rannalle. Oli kiva vaan rentoutua. Niin lämmin ei kuitenkaan ollu et oisin bikineissä rannalla makoillu, mut ainakin hihattomassa paidassa tarkeni. Tuuli aina viilentää ilmaa sen verran. Kristofff oli tehnyt meille aikasemmin tosi hyviä tortilloja (espanjalaisia, ei meksikolaisia) ja pyysin josko hän voisi opettaa meille sen tekoa. Illalla menimmekin Kristofffin luokse tortilla-oppiin ja hyvää tuli. Nyt pitää käydä ostamassa paistinpannu kotiintuomisiksi, että saa helpommin tehtyä itsekin.
Perunoiden paistoaValmis!Lauantaina oli taas rantapäivä tiedossa. Pelailtiin, makoiltiin ja jutskailtiin siellä isommalla porukalla. Illalla sitten pidimme suomalaisten kanssa drinkki-illan. Menimme Katrin ja Artin luokse jokainen erilaisten alkoholien kanssa ja teimme hyviä drinkkejä ja hauskaa oli. Falloja oli pystytetty jo kaduilla ja Katrin ja Artin tiellä oli lavalla bändi soittamassa. Kävimme katsomassa drinkkien välissä menoa ja oli hauska nähdä kaikki paikalliset innolla mukana. Vaikutukset illasta tunsi kyllä seuraavana päivänä, mutta niinhän se aina on.
Las Chicas: Kaisa, Katri, miä ja AnnaSunnuntaina ennen Minnan tuloa oli kannettava patja Reinalta mun kämpille. Reinalla oli ylimääränen patja, minkä sain nyt koko kevääksi lainaksi (kiva juttu mun vieraille :) ) ja saimme porukkaa kantamaan patjaa, sillä se oli yllättävän painava ja Reina ei asu ihan naapurissa. Hieman katseita saimme tiellä, mutta patja saatiin siirrettyä. Kannon jälkeen tein meille hieman skonsseja ja sitten suuntasimme keskustaan katselemaan Fallas-menoa. Virallisesti juhla alkoi vasta sunnuntai-iltana, mutta patsaita oli pystytetty jo ja ihmisiä oli liikkeellä. Puoli seiskan aikoihin Minna sitten saapui rautatieasemalle, jonne menin häntä vastaan.
Kiitti Kristofff, Reina ja Ellen

Kotitekosta tapasta

Las Fallas lähestyy ja sen on huomannut jonkun aikaa katukuvassa. Noita "mascleta" -ilotulituksiahan on joka päivä keskustassa, mutta myös täällä keskustan ulkopuolella on juttuja. Ensimmäisenä huomasin joku aika sitten, että Valencian lippuja oli ilmestynyt kaduille (on kiinni kadun ylittävässä nauhassa) ja nyt on alettu teitä pistää poikki, jotta Falloja päästään pystyttämään. "Jouluvalot" on nyt myös joka ilta päällä valaisemassa mieltä. Moni valencialainen on lähtemässä juhlaa karkuun (samoin tavoin kuin kotkalaiset karkaavat meripäiviä), sillä kaupunkiin on tulossa kamala määrä turisteja. Nyt on myös helppo lähtä karkuun, sillä lähes kaikilla on tuo Fallas-viikko lomaa. Meilläkin tuo viikko on lomaa, mutta esimerkiksi espanjan opettaja antoi läksyjä sen verran, mitä oltaisi viikon aikana ehditty tunnilla tehdä. No yritetään saada ne tehtyä. :)

Maanantaina kävimme Reinan, Kristoffin ja erään kanadalaisen pojan kanssa tapaksilla. Olimme unohtaneet, että maanantaisin kaikki ravintolat pitävät yleensä vapaapäivän eli vain harva paikka on auki, mutta onneksi löysimme paikan. Tiistaina espanjalaiset kämppikseni tekivät espanjalaisen illallisen, joka koostui tapaksista. Ruokaa oli ihan valtava määrä! Tytöt eivät olleet oikein tottuneet aikasemmin kokkailemaan, sillä äitille otettiin puhelu melko moneen kertaan. Lopputulos oli kuitenkin maistuvaa. Eilen illalla Justine sanoi tekevänsä crepejä, mutta ne valmistuivat vasta yhdentoista aikaan, joten jätin syömisen väliin ja kävin vain nukkumaan. Miksei ihmiset voi syödä täällä ajoissa? Ei nyt Suomen aikoja tarvi, mutta puoli kympiltä vois olla illan ruuat jo valmiina. No kohta pääsee takasin Suomen aikatauluihin, vajaa 3kk enää.
Kämppisten tapaksetViikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, toivottavasti tuleekin. Ens viikoksi toivon kanssa hyvää säätä, sillä kaikki tärkeimmät tapahtumat on yöaikaan melkeinpä ni ois kiva ettei öisin ois kamalan kylmä. Toki päivällä ois kiva päästä lepäilee rannalle tms. :) Ja tulevan vieraani takiakin toivon, että ilmat suosisivat. Minna tulee mun vieraaksi tänne sunnuntaina ja on viikon. Jee!

Kesämeininkiä

Viikonloppu oli kuin olikin aurinkoinen ja lämmin. Eilen päätin lähteä aamupäivästä Turialle (se iso ja pitkä puisto) opiskelemaan, sillä ilma oli niin nätti. Aluksi istuskelin yhdessä paikassa, mutta huomasin kastuvani tuulen ja suihkulähteen ansiosta, joten vaihdoin paikkaa. Viimein löysin tuulelta suojaisan paikan ja siinä oli oikein kiva istuskella. Kuumakin tuli hihattomassa paikassa ja vettä olisi saanut kulumaan kunnolla. Minulla oli mukana vain puolen litran pullo, joten loppuvaiheessa tuli jano. Tuo jano ja ehkä lievä auringonpistos johti siihen, että koko loppupäivän oli pieni päänsärky, mutta en antanut sen haittaa vaan ajattelin koko ajan, että kyllä se kohta lähtee.
Palau de la Músican suihkulähteen sateenkaari, hieno!Iltapäivällä menimme belgialaisen Kristoffin kämpille, sillä hän asuu aika rannan vieressä. Rannalla oli kuudelta iso ilotulitus. Nyt Fallas-kauden aikaan täällä on joka päivä ainakin yksi ilotulitus ja se ainakin yksi on Plaza de Ayuntamientolla eli keskusaukiolla klo 14.00. Sen onnistuu kuulemaan tänne meillekin asti. Itse en ollut kertaakaan kerennyt mennä tuonne keskustaan, joten nyt menimme rannalle. Tuo rannan oma kesti 15 minuuttia (Ayuntamienton vain 5 minuuttia) ja ääntä lähti. Kyllä jotain valonvälkähdyksiäkin näkyi silloin tällöin, mutta pääasiassa se oli vain ääntä ja savua, sillä aurinko paistoi vielä ilotulitusten aikaan. Ilotulitusten jälkeen menimme takaisin Kristoffin kämpille ja vietimme hauskan illan. Kristoff teki meille jopa itse tortilla españolan eli perunamunakkaan. Se oli kyllä hyvää! Itse en oikein kyseista osaa kokkailla (tai en ole uskaltanut kokeillakaan). Lopulta iltani loppui sitten siihen, että annoin päänsärylle periksi ja tulin kotiin nukkumaan.
Ilotulitus, "Mascleta"Roskaa lentää ilotulitteista ja tuuli kuljettaa, ei niin siistiä.Miä, Bianca, Bettina ja Reina Kristoffilla, jonka kämppä oli tosi hieno ja hyvässä kunnossa. Kaikki oltiin ihan kateellisia. :)Tänään menin taas aamupäivällä Turialle opiskelemaan. Oikeastaan tuolla opiskelu on melko epätehokasta, sillä tykkään olla sellaisessa kohdassa, jossa on paljon asioita kiinnittämässä huomiota. Palau de la Músican edessä oleva suihkulähde herää joka päivä klo 12 tanssimaan musiikin tahdissa. Muutenkin paikalla on paljon rullaluistelijoita, skeittaajia jne tekemässä temppuja. Saksan prepositiolliset verbit kyllä taisivat jotenkin jäädä mieleen vaikka melkein koko ajan katselin vain menoa. :) Iltapäivällä menimme rannalle piknikille ja rannalla oli aivan kamalasti porukkaa! Niin lämmin ei tosiaankaan ollut, että olisimme aurinkoa ottaneet, mutta se ei pääasiamme ollutkaan.
Miä ja KristoffPalloitteluaTähän vuodenaikaan erottaa kyllä turistit paikallisista. Turisteilla on ihan kesävaatteet kun taas paikallisia villapaitoja ja muita. Itse kuulun noiden välimuotoon, sillä kyllä mielestäni vielä on liian kylmä kesävaatteille, jos kadulla esim kävelee. Eri asia, jos ei tuule ja istuskelee auringossa ym.

Tällä hetkellä iho vähän punoittaa joistakin kohtia, sillä kuka nyt maaliskuun alussa tajuaisi aurinkorasvaa laittaa... Mutta kiva, että auringosta on voinut nauttia!